1. Minä ja markkinointi

Puhelinmyyjät helv*ttiin. Ensimmäinen ajatus, joka markkinointia miettiessä tulee mieleen.

Markkinointiahan koko elämä on täynnä, ellei leiki alkuasukasta keskellä ei-mitään. Jos ei satu lukemaan lehtiä / katsomaan televisiota / kuuntelemaan radiota / katsomaan ja kuuntelemaan ympärillä olevia ihmisiä, ainakin voi olla varma, että itse kuitenkin markkinoi (muille ihmisille) jotain: vaatteita, joita yllään pitää; musiikkia, jota kuuntelee; jne jne - tajusi sitä tai ei.

Elämä ilman markkinointia on mielenkiintoinen ajatus; toisaalta, ilman markkinointia en omistaisi mitään oh-niin-muodikkaita vaatteitani, cd-soitintani, televisiotani, kirjojani and so on and so forth. Kuka nyt jaksaisi kävellä satoja eri liikkeitä läpi etsien juuri sitä täydellistä cd-soitina/levyä/vaatetta/mitätahansa, ja samalla verraten vielä hintoja, jos suoramarkkinointia ei olisi? On niin pirun kätevää, kun voi vain katsella tv:tä 24/7, välillä vilasta mainoksina jaettuja lehtiä, ja sitten vaan hypätä ylös sohvalta, suunnata lähimpään ostoshelvettiinparatiisiin ja ostaa se joku ihana tuote kaupasta, josta mainoksien mukaan tuotteen halvimmalla saa.

Tietysti sitten on tämä asian kääntöpuoli: kaikki markkinointi ei ole ihan puhdasta markkinointia. On keksitty nämä sekunninsadasosan pituiset välähdykset elokuvissa, jotka jäävät ihmisten alitajuntaan; on piilomainontaa (esimerkkinä Pokemonin lopputunnarista tehty valitus); on tämä ihana laihuuden ihannoiminen - mitä laihempaa, sitä nätimpää - joka saa aikaan vain sen, että lukemattomat nuoret (tytöt) ajattelevat, että "d'oh, jos en näytä tollaselta superlaihalta povipommilta, ni ei mun elämässä sit mitää järkee oo" ja näin menevät ja viiltelevät itsensä täyteen arpia / kuolleeksi. Tämä nykymarkkinoinnin ajattelutapa ikävä kyllä koskee allekirjoittaneenkin elämää, sillä monet ystäväni ja tuttavani ovat kertoneet, että sanoisivatpa he mitä tahansa itselleen, on siellä aivoissa kuitenkin se inha pikku ääni, joka ilkkuu että "olet ruma olet ruma olet ruma mene ja hyppää ikkunasta ulos". On se maailma niin jännä, kun näiden muotiliikkeiden johtajatkin vain ajattelevat että rahaa rahaa laihuus on in mitä väliä jengin itsetunnolla rahaa. Ja kun jo lapsiakin aletaan aivopesemään rahan tuhlaajiksi ihan pienestä pitäen kaikilla pokemondigimonynnämuillasellaisilla. Ei sillä, vaikka markkinoinnilla (/markkinoijilla) on tämä pimeä puolensa, niin täytyy kyllä myöntää, että joskus sitä iskee silmiin niin hauska markkinointikampanja kun olla ja voi.. ei sillä että mitään esimerkkiä keksisin, mutta kunhan pointti ymmärretään.

All in all, ilman markkinointia en omistaisi rakasta cd-soitintani (jota itse asiassa alunperin eräs ystäväni minulle mainosti) tai mitään hauskaa, joten on markkinointi ihan tarpeellinen asia tästä pimeästä puolestaankin huolimatta.